Mitä hyvää maatalouskäytäntö tarkoittaa?
Hyvät maatalouskäytännöt ovat erittäin tärkeitä tehokkaan ja laadukkaan maataloustuotannon ja turvallisen elintarvikkeiden kulutuksen kannalta. Tämän hakemuksen myötä sekä tuotantolaitosten voitto että kilpailukyky kasvavat ja kuluttajien terveys on suojattu.
Hyvä maatalouskäytäntö kattaa olennaisesti kaikki tuotanto- ja markkinointimenettelyt, jotka vaihtelevat viljelymaasta kuluttajan edessä oleviin tuotteisiin. Päätöksessä on tarpeen tietää aikaisemmin viljellyt tuotteet tai maanviljelykset maaperässä ja arvioida vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöolosuhteisiin. Maaperää ei voida käyttää hyviin maatalouskäytäntöihin, jos on olemassa riskejä, joita ei voida valvoa.
Hyvien maatalouskäytäntöjen odotetun hyödyn saamiseksi tuottajayritysten on ennen kaikkea tehtävä riskinarviointitutkimuksia ennen tuotantopäätösten tekemistä. Tässä riskinarviointitutkimuksessa on otettava huomioon maaperän tyyppi, eroosion ominaisuudet, pohjaveden taso ja laatu, kestävien vesivarojen tila, onko maaperä pilaantunut loisiin ja muihin haitallisiin hyönteisiin, ja naapurialueiden vaikutus. Tuottajayritykset ovat velvollisia tekemään rotaatiotuotantoa suojellakseen maaperän terveyttä, varmistamaan mahdollisimman korkeatasoinen kasvien terveys ja poistamaan mahdollisimman paljon riippuvuutta torjunta-aineista.
Kaikki tuotantotoiminnan aikana tehtävät työt on kirjattava ja nämä tiedot on säilytettävä myöhempää tarkastusta varten. Näissä tietueissa on mukana monia yksityiskohtia, kuten viljelykasvien tyyppi, viljelyalueen maantieteellisen alueen ominaisuudet, lannoituksen syy, lannoitteen käyttöaika, lannoituksessa käytettyjen kemikaalien kaupallinen nimi ja määrä, käyttötapa, päivien lukumäärä sadon levittämisen jälkeen sekä kasteluajan ja -määrän määrä. sen pitäisi kestää.
Maaperän jalostuksessa on käytettävä menetelmiä eroosion estämiseksi ja maaperän fyysisen rakenteen suojaamiseksi. Siemenet, taimet tai taimet on käytettävä korkean laadun ja korkean saannin aikaansaamiseksi. Maaperätutkimukset on tehtävä vähintään kerran vuodessa lannoitustarpeen määrittämiseksi. Olisi päätettävä, mitä lannoitetta tulee käyttää maaperän rakenteen mukaan, ja lannoitus on tehtävä, kun ja milloin kasvi tarvitsee sitä. Kastelujärjestelmät olisi asennettava siten, että ne voivat käyttää vesivaroja tehokkaasti ja tarjota tarvittavan määrän viljeltyjä kasveja. Vesivaroja olisi analysoitava vähintään kerran vuodessa mikrobi-, kemiallisten ja mineraalien epäpuhtauksien tunnistamiseksi. Sairauksien ja tuholaisten torjunnassa olisi ensin sovellettava kulttuurisia, mekaanisia, biologisia tai bioteknisiä menetelmiä ja suosittava viimeinen kemiallinen valvonta. Sillä välin, jos käytetään psetisidejä, torjunta-ainejäämien analyysit olisi suoritettava tietyllä taajuudella ja hätätoimintasuunnitelma olisi pantava täytäntöön, jos jäämien määrä ylittää rajat. Tuote on kerättävä tarvittavissa hygieniaolosuhteissa. Olisi määriteltävä tuotantotoimintaan liittyvät mahdolliset jätteet ja mahdolliset pilaantumislähteet.
Elintarvike-, maatalous- ja karjankasvatuksen ministeriön valtuuttamat sertifiointilaitokset ovat sertifioineet hyviä maatalouskäytäntöjä koskevan tuotteen todistuksen näiden periaatteiden ja niiden tuotteiden mukaisesti valmistaville yrityksille.
Kuluttajat suosivat nyt hyviä maatalouskäytäntöjä käyttäen valmistettuja tuotteita ja elintarvikkeita.
Hyvä maatalouskäytäntö
Elintarvike-, maatalous- ja karjankasvatusministeriö julkaisi hyvän maatalouskäytännön asetuksen 2010issa. Tämän menetelmän tavoitteet ovat seuraavat:
- Maataloustuotanto, joka ei vahingoita ihmisten ja eläinten terveyttä ja ympäristöolosuhteita
- Luonnonvarojen säilyttäminen
- Maataloustoiminnan jäljitettävyyden ja kestävyyden varmistaminen
- Luotettavien tuotteiden toimittaminen kuluttajille
Näihin tarkoituksiin asetuksessa säädetään hyvän maatalouskäytännön periaatteista. Asetus sisältää hyvän maatalouskäytännön yleiset säännöt, valvonta- ja sertifiointimenettelyt, asianomaisten toimielinten, tuottajien, tuottajaorganisaatioiden, tuottajien ja sertifiointielinten tehtävät ja vastuut.
Mainitun asetuksen mukaan hyvät maatalouskäytännöt toteutetaan ministeriön määrittelemien vaatimustenmukaisuuskriteerien ja valvontapisteiden puitteissa. Sertifiointielimen on oltava akkreditoitu TS EN ISO / IEC 17065 -standardin mukaisesti (vaatimustenmukaisuuden arviointi - Tuote-, prosessi- ja palvelusertifikaatteja myöntäville organisaatioille asetettavat vaatimukset). Tarkastusten jälkeen tuotetut maataloustuotteet on dokumentoitu. Maataloustuotteiden sertifiointi voidaan tehdä yksittäin tai ryhmissä.
Asetuksen mukaan sertifiointitoimet suoritetaan seuraavissa tuoteryhmissä:
- Kasvinviljely (tuoreet hedelmät ja vihannekset, peltokasvit, kukka- ja koristekasvit, taimi ja taimitarha)
- Eläintuotanto (lypsykarja, karjan liha, siipikarja ja kalkkuna)
- Vesiviljely (kalat ja simpukat)
Hyvä maatalouskäytäntöjärjestelmä perustuu tuottajayritysten tuotanto- ja tuotantoprosessien kirjaamisperiaatteeseen. Tuotteita seurataan jokaisessa vaiheessa maaperän istutuksesta sadonkorjuuseen ja asiakkaan pöydän saavuttamiseen. Sertifiointielimet tarkastavat, ovatko kaikki tuotantovaiheet hyvän maatalouskäytännön kriteerien mukaisia.
Tuottajilla, jotka ovat saaneet hyvän maatalouskäytännön todistuksen, on seuraavat takuut:
- Kaikki elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat varotoimet on toteutettu tuotannon aikana
- Tuotantotoiminnan aikana kiinnitettiin huomiota maaperän ja ympäristöolosuhteiden suojeluun.
- Työntekijöiden terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia harkitaan aina
Tuottajayrityksille myönnetyn hyvän maatalouskäytännön todistuksen voimassaoloaika on yksi vuosi myöntämispäivästä. Valmistajien on joka vuosi tarkastettava uudelleen ja uusittava todistuksensa.
Hyvän maatalouskäytännön todistuksen ansiosta tuottajat, kuluttajat ja ympäristöolosuhteet hyötyvät tästä. Esimerkiksi,
- Valmistajille tuotteita pidetään terveinä ja luotettavina. Koska maaperä säilyy, saadaan runsaampia kasveja. Valtion tukipalvelut ovat etusijalla. Kilpailukyky lisääntyy kotimaisilla ja ulkomaisilla markkinoilla. Tuotantokustannukset laskevat, tuottavuus kasvaa.
- Kuluttajille elintarvikkeiden turvallisuus ja terveysriskit vähenevät.
- Ympäristön kannalta luonnonvarat ja maailman ekologinen tasapaino säilyvät. Vastuu ympäristöstä ja kestävästä tuotannosta. Luonnollinen ympäristö ja biologinen monimuotoisuus säilyvät. Maatalouden ympäristölle aiheuttamat vahingot vähenevät. Lainsäädäntöä noudatetaan.
