Tekstiilien suorituskyky yhdessä kuituominaisuuksien kanssa selittyy langan rakenteella, kankaan rakenteella ja erityisillä pinnoitteilla. Kangasrakenteen muodostavan langan tyyppi vaikuttaa kankaan kestävyyteen, ulkonäköön ja mukavuuteen. Langan kestävyys on ensimmäinen tekijä, joka vaikuttaa kankaan kestävyyteen. Langan vahvuus ei riipu ainoastaan ​​langan muodostavien kuitujen kestävyydestä vaan myös langan rakenteesta. Niiden kierteet, jotka on valmistettu katkokuiduista, on kierre. Jos vääntövoima on riittämätön tai kuidut rikkoutuvat, on väistämätöntä, että lanka katkeaa.

Liiallisen kierteen käyttäminen vaikuttaa kuitenkin myös langan sitkeyteen. Mitä suurempi kierteiden lukumäärä on, sitä suurempi on kitkavoima, joka estää kuitujen liukenemisen, mikä puolestaan ​​vaikuttaa langan sitkeyteen. Siksi paksut langat ovat tehokkaampia kankaan kestävyydessä kuin ohuet langat.

Kierto tehdään kuitujen kosketuspinnan lisäämiseksi toistensa kanssa, jolloin kuidut saavat pysyvän ulkonäön ja pitävät ne yhdessä. Lanka vahvistetaan kiertämällä. Twist ilmaistaan ​​yleensä tietyn pituisten kierroslukujen lukumääränä. Kierteen määrä vaihtelee riippuen siitä, millaisia ​​kuituja, kuten puuvillaa, polyesteriä tai viskoosia, käytetään lankaa ja kehruulaitetta. Valtuutetuissa testaus- ja tarkastuslaitoksissa näitä ominaisuuksia testataan seuraavan standardin mukaisesti:

• TS EN ISO 2061 Tekstiili - Lankojen kierre-määritys - Suora laskentamenetelmä

Tärkeä testi tekstiiliteollisuudelle on kankaiden kestävyystestit. On odotettavissa, että kankaat ovat repäisykestäviä käyttökohteesta riippumatta. Kankaiden repäisylujuus määritetään erilaisilla menetelmillä, kuten siipi-menetelmällä, kielimenetelmällä, ballistisella heilurilla tai housumenetelmällä. Pääasialliset standardit, joita näissä testeissä käytetään toimivaltaisissa testaus- ja tarkastuslaitoksissa, ovat:

• TS EN ISO 13937-1 Tekstiili - Kankaiden repimisominaisuudet - Osa 1: Repäisuvoiman määrittäminen ballistisen heilurimenetelmän avulla
• TS EN ISO 13937-2 ... Osa 2: Testinäytteiden repäisylujuuden määrittäminen housujen muodossa (yksittäinen repimismenetelmä)
• TS EN ISO 13937-3 ... Osa 3: Siipirakenteisten koekappaleiden repäisyvoiman määrittäminen (yksi repäisymenetelmä)
• TS EN ISO 13937-4 ... Osa 4: Koekappaleiden repäisylujuuden määrittäminen kielen muodossa (kaksinkertainen repeytystesti)
• ASTM D1424 Kankaiden, joissa on putoava heilurilaite, repäisylujuus

Kudottujen kankaiden kulutuskestävyys määräytyy ulkonäön muutoksen perusteella. Kulutus on kudoksen muodonmuutosta hankaamalla toista pintaa vasten. Näissä testeissä käytetyt standardit ovat:

• TS EN ISO 12947-1 Tekstiili - Kankaiden kulutuskestävyyden määrittäminen Martindale-menetelmällä - Osa 1: Martindale-hankaustesti
• TS EN ISO 12947-2 ... Osa 2: Näytteen rikkoutumisen määrittäminen
• TS EN ISO 12947-3 ... Osa 3: Massahäviön määrittäminen
• TS EN ISO 12947-4 ... Osa 4: Ulkoasun muutoksen arviointi

Kudoksen neliömetrin paino tarkoittaa kudotun tai neulotun kankaan yhden neliömetrin painoa grammoina. Kangaspaino, kankaan kestävyys, vedenläpäisevyys, kudontamuoto, pehmeys ja monet muut suorituskykyominaisuudet ovat tärkeitä. Kankaiden oletetaan olevan erilaiset painot riippuen käyttöolosuhteista ja käyttöpaikasta. Näissä testeissä käytetty standardi on:

• TS ISO 3801 Tekstiilit - Kudotut kankaat - Yksikköpituuden ja yksikön painon määrittäminen

Yksi kankaisiin kohdistuvista testeistä on taivutuslujuuskoe. Näissä testeissä määritetään suorakulmaisiin muotoihin leikatun kankaan vastus tiettyihin mittoihin taivuttamisen jälkeen omassa painossaan. Näissä testeissä käytetyt standardit ovat:

• TS 1409 Kudotettujen tekstiilituotteiden taivutuslujuuden määrittäminen
• BS 3356 Kankaiden taivutuspituus ja taivutusjäykkyys

Kudosten vetolujuustestit ovat myös tärkeitä tekstiiliteollisuudelle. Näitä testejä käytetään yleensä muille kudoksille kuin elastisille kankaille, lasikuitukankaille ja päällystetyille kankaille. Tämän testin tarkoituksena on määrittää, kuinka kauan kangasta pidennetään kankaisiin kohdistuvalla suurella voimalla. Näissä testeissä käytetyt standardit ovat:

• TS EN ISO 13934-1 Tekstiilit - Kankaiden vetolujuus - Osa 1: Suurimman voiman ja pituuden pidentymisen määrittäminen suurimmalla voimalla nauhalla
• TS EN ISO 13934-2 ... Osa 2: Suurimman voiman määrittäminen kytkentämenetelmällä
• ASTM D5034 Tekstiilikankaiden vetolujuus ja venymä
• ASTM D5035 Tekstiilikankaiden vetolujuus ja venymä - Strip-menetelmä

Tekstiiliteollisuus ja ekologinen tasapaino

Ekologisten tekstiilien kysymys on ollut esityslistalla 1990-alkuvuodesta. Tämä käsite viittaa ihmisten terveyteen ja ympäristöön soveltuvien tekstiilien valmistukseen. Tekstiilituotteiden valmistuksen kaikissa vaiheissa on monia tärkeitä tekijöitä, raaka-aineen hankkimisesta lopputuotteen toimittamiseen kuluttajille ja sitten jätteille. Ekologista ihmisen terveyttä ja luontoa, kuten kemikaaleja, jätevettä, melutasoja ja ilmakehään vapautuvia savukaasuja, on monia seikkoja.

Puuvillasta tai erilaisista kuiduista valmistetuissa tekstiilituotteissa, kuitutuotannossa, jalostuksessa, langan valmistuksessa, kudonnan tai kudoksen valmistuksessa, kankaalle esikäsittelyssä, värjäysprosesseissa, viimeistelyprosesseissa, viimeistelyprosesseissa, pakkauksissa, jopa pakkausmateriaaleissa ja niiden jätteiden olosuhteissa ihmisten terveydelle ja voi olla haitallista luonnolle.

Näiden vahinkojen estämiseksi on luotu monia standardeja. Nämä standardit määrittävät tietyt raja-arvot ihmisten terveydelle haitallisille aineille ja vaativat useita testejä ja analyysejä.

Esimerkiksi atsoväriaineiden käyttöä tekstiilituotteissa koskeva tutkimus on paljastanut monia kielteisiä tuloksia, ja atsoväriaineiden tuotanto, käyttö ja käyttöönotto on kielletty maassamme, kuten Euroopan unionin maissa.

Ekologista tekstiiliä, laadunvalvontaa ja tutkimustoimia tukevat maamme yksityiset ja viralliset laitokset.